Elämää ja entisöintiä

Jokaisen huulilla on varmasti Nina Mikkosen mielipiteet lastenhoidosta.
"Voi tsiisus!" taitaa olla useimman vastaus rva Mikkosen käytökseen tv-haastattelussa. Näin mullakin, kuinka joku voi paasata lasten kasvatuksen paremmuudesta, jos oma käyttäytymistaso on tuota luokkaa. Asia jää näissä keskusteluissa aivan kakkoseksi. Ja asiastahan nimenomaan pitäisi keskustella.
Itse kotiäitinä en ymmärrä moista fanaattisuutta (missään asiassa). Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja näkökantaansa, puoleen ja toiseen. Kukaan toinen kuin jokainen itse ei voi tietää oman perheen tilannetta paremmin, tai sanella mikä kenellekin sopii. Toisella asian ratkaisee taloudellinen tilanne, toisella yksinkertaisesti viihtyminen kotona. Omasta mielestäni näitä pitäisi jokaisen miettiä ja tulla perusteltuun johtopäätökseen, eikä tyyliin "mä en vaan viitti, kasvattakoot muut mun mukulat".
Tällä hetkellä meillä on se onnellinen tilanne, että Alisan mummu on sairaseläkkeellä ja pystyy Alisaa vahtimaan jos haluan käydä esim. luennoilla pari tuntia kerrallaan pari kertaa viikossa. Jos tällasta tilannetta ei olisi, mun koulunkäynti olisi jäädyksissä ainakin vuoden vielä. Mun mielestä alle vuoden ikänen ei sovi isoon päiväkotiryhmään, hoitoon aivan vieraalle. Ehkä toisessa elämäntilanteessa mun mielipide olisi toinen. Tietysti ymmärrän myös tilanteita, jossa esim. kotona oleminen ei vaan sovi äidille, tällöin on ehdottomasti parempi hoidossa muualla kuin kotona esim. masentuneen äidin kanssa.
Päiväkodit isommille on mun mielestä aivan bueno juttu. Vaikkakin sairastelun sanotaan lisääntyvän, sosiaalisia taitoja ei opeta kukaan muu paremmin kuin toinen lapsi. Mun mielestä kotona mummun kanssa kasvaneelle lapselle tehdään karhunpalvelus jos se sitten tökätään suoraan ekalle luokalle. Tietysti kotihoitoakin on monenlaista. Monet juoksevat ties missä kerhoissa jne, eivätkä todellakaan istu eristyksissä kotonansa. Sekin unohdetaan usein.

Näiden sekavien pohdintojen lisäksi Alisan lipasto alkaa olemaan valmis! Lipaston runko kuivui viimein ja laatikoiden etulevyt saatiin tapetoitua sunnuntaina. Niiden päälle vielä joku lakka, nupit kiinni ja kynttilää "kiskoihin" niin saadaan lipasto käyttöön :)

Lipaston käyttäjä oli eilen ekaa kertaa hiusten leikkuussa, nyt on hieno tyttötukka :)

Popsi popsi porkkanaa!

Alisa tökkäsi eilen esiin jo toisen hampaansa! Nyt pitää kaivaa hammasharja esille :)

Konttaamisen jaloa taitoa on jalostettu myös, nyt loikitaan hassunkurisesti kun molemmat kädet liikkuu yhtä aikaa. Eiköhän se siitä taas.

Äiskän keittämää puuroa Alisa maistoi myös eilen, tein sen tavismaitoon eikä oo tullut mitään ongelmia. Näinköhän tämäkin asia menis niin helposti?

Takit Latvaan

Tällänen naulakko olis tulossa eteiseen, hinnasta tuolimatta...
Kyseessä Latva- naulakko, jota saa seinäversion lisäksi myös omilla jaloillaan seisovana. Hintaa seisovalla versiolla on tuplat.
Suomalaista designia parhaimmillaan!

Mieheke sanoi ettei sitä just nyt tartteta - mitenniin ei-just-nyt??

Radio keittiöön

Keittiöön tarttis saada ääntä - muutakin mökää kun mitä Alisasta lähtee ;)

http://www.tivoliaudio.fi/ - mistäs sais halvalla?

Tuomisia vanhalta vuodelta...

Täältä voit lukea miten Kilosta tuli koti.

Viime vuosi meni rempatessa ja nyt tänä vuonna olisi tarkoitus rempan keskellä ehkä vähän elää ja sisustaakin :) Sisustuksen raamit määrittelevät insinööri-mieheke, Alisa-neiti (nyt 9kk) ja kaksi pientä terrieriä (Tepa ja Plyush). Tämä opiskeleva kotiäiti sitten sirkustirehtöörinä yrittää tasapainoilla sisustusinnostuksensa ja tosielämänrealiteettien välissä. Siinäpä tämän blogin ajatus pähkinän kuoressa - tervetuloa Kiloon!